27. heinäkuuta 2015

309

Koska hevosrintamalla on vielä muutaman päivän ajan hiljaista niin jatketaan kanien parissa. Viime postauksessa kerroin etten viitsinyt vielä lähteä ronklimaan pesää ja epäilin poikasten lukumääräksi viittä. Yllätys oli melkoinen kun pari päivää myöhemmin tarkistin ovatko kaikki hengissä ja pesässä mönkikin seitsemän pikkunakkia! Se on melko iso määrä noin pienelle emolle joten aloin heti stressata jaksaako se hoitaa kaikkia vai jyräävätkö vahvimmat heikoimmat.

Tältä niiden pesä näyttää kun mökin nostaa päältä pois

Poikaset täyttivät tänään 5vrk ja sen kunniaksi uskalsin ensimmäistä kertaa tsekata ne kaikki paremmin läpi ja ottaa osasta kuvatkin. Tässä vaiheessa poikasista näki jo hyvin että löytyy sekä MM että Mm harjaksisia joka tarkoittaa siis selkokielellä sitä jääkö niille pysyvästi pörröinen harjas (niinkuin isällään) vai putoaako se karvanvaihtojen myötä pois (niinkuin emällään).

Melko lähelle tämän värisiä ja "tasoisia" löytyy yhteensä muutama kipale

 Tää tummin on mun henkilökohtainen lemppari

Tämä vaaleampi on myös tosi kaunis

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on esittelyssä poikueen rääpäle. Isommissa poikueissa on lähes aina pientä eroavuutta kehityksessä, mielestäni normaalin rajoissa se on yllä olevissa kuvissa joista ylimmässä näkyy miltä valtaosa poikueesta näyttää ja kahdessa seuraavassa on poikueen kehittyneimmät. Tämä viimeinen onkin sitten selvästi muita pienempi, karvattomampi ja jotenkin kirkkaamman pinkki. Kovin eläväisesti se vielä kuitenkin mönkii joten annan sille mahdollisuuden. Jos se ei huomenna näytä yhtään paremmalta niin käyn ostamassa vuohenmaitoa ja koitan lisäruokkia sitä kerran vuorokaudessa. Normaalistihan kaniemot eivät monista muista eläimistä poiketen juuri hoida poikasiaan, ainoastaan imettävät sen 1-2krt/vuorokausi ja that's it. Hylättyjä poikasia ei juuri koskaan onnistuta pelastamaan, mutta koska tätä ei ole hylätty niin ajattelin josko sillä olisi vielä sisua pötkiä eteenpäin pienellä lisäboostilla. Jää nähtäväksi miten käy.

<3

24. heinäkuuta 2015

308

Vauvauutisia <3


Pari viikkoa siinä meni että muori lämpesi Möykylle ja sen jälkeen erotin kanit omiin häkkeihinsä jotta tuleva mamma saa oman rauhan. Toissapäivänä aloin katsella sitä siihen malliin että jollei se ole paksuna niin se on niellyt pari tennispalloa. Eilen en päässyt ollenkaan kanien luokse mutta tänään kun olin menossa vaihtamaan niiden vesiä ja antamaan vihreää niin pesämökin oviaukosta tursusi karvaa siihen malliin että arvasin pesän olevan vihdoin valmis. Varovasti nostin mökin pois ja ensimmäinen reaktio oli ettei siellä ollut muuta kun ihan helv-tisti karvaa. Kun varovasti siirtelin tuppoja sivuun niin heti oviaukon tuntumasta löytyi kuin löytyikin yksi ylensyönyt pikkumakkara!


Kun olin hetken tuijotellut hengittääkö ja liikkuuko se niin jatkoin karvojen siirtelyä ja kauimmaisesta nurkkauksesta kaikkein isoimman karvakasan alta paljastuikin hieno pesä jossa näytti pikaisella silmäyksellä olevan neljä pikkunakkia lisää. Poikasiin ei perjatteessa saisi ensimmäisiin päiviin koskea mieluiten ollenkaan mutta pikaisen harkinnan jälkeen päätin kuitenkin siirtää tämän yksinäisen pikkupullan muiden kanssa samaan läjään ettei se kylmety (kanit asuvat ulkona). Kaikki viisi poikasta näyttivät oikein hyvävointisilta vaikka tämä yksinäinen pötkö olikin vähän sen näköinen että oli syönyt pari muuta poikasta välipalaksi :D. Olen kuullut useammalta taholta että jos poikasia on useassa eri paikassa niin emo ei välttämättä tajua käydä ruokkimassa molempia, uskon että tässä on jotain sen kaltaista takana. Saa nähdä tasoittuuko kokoero nyt kun kaikki pikkupippelit löytyvät samasta paikasta.


Poikueen emo on ruskeasiamsoopeli x-kirjava esteristeytys, ulkonäöllisesti ehdottomasti mun lemppari meidän kaneista. Isänä toimii Möykky joka on väriltään valkoinen sinisilmä ja rodultaan leijonanharjas mix. Uroksella on poikueita takana jo useita, emolle tämä on ensimmäinen ja todennäköisesti samalla viimeinen kerta. Viikon sisällä selvinnee poikasten värit, kirjavia näin ainakin pari ja taisi siellä joku yksivärinenkin olla. Mielenkiintoista nähdä minkä värisiä otukoita noista oikein kuoriutuu, vanhemmilla on takana mm. keltamustaa japanilaista sekä madagaskaria.

22. heinäkuuta 2015

307

Mä haaveilin Fifin pois lähdön jälkeen omasta hevosesta kokoajan ja maaliskuussa mulla sellainen melkein olikin. Hevonen ei olisi ollut kuin osittain minun, mutta olisin ollut sen ainot ratsastaja ja saanut tehdä kaiken oman mieleni mukaan.


Hevonen oli pieni ja siro, tuskin yli 160cm korkea. Ikää sillä oli vasta kolme vuotta, sukupuoleltaan se oli ori ja väriltään kimo kuten videolta jo näkyikin. Sen isä oli kansainvälistä kenttää kisaava holsteiner ori Mighty Magic ja emä Tanskasta tuotu suvuton puoliverinen joka oli Suomessa kisannut juniorin alla jotain pikkuluokkia, olisiko ollut metriin saakka. Ennen mulle tuloa orilla oli ollut muistaakseni tasan kerran suitset päässä mutta liinassa se osasi jo juosta. Hevonen vaikutti kaikinpuolin täydelliseltä, se oli luonteeltaankin simppeli ja kirsikkana kakun päällä myös näytti hyvältä.

Suihkunraikas pojkke

Viikon päässä kotiutumisesta olin päässyt jo kyytiin asti

Vaikka hevonen liikkuikin mielellään eikä muutoinkaan näyttänyt kivuliaalta niin se kuitenkin piti välillä päätään oudosti kallellaan. Se oli kuulemma tehnyt sitä varsasta asti jolloin se oli hypännyt liikkuvan trailerin yläluukusta ulos (kuka urpo pitää sitä auki jos kopissa on varsa vapaana???). Niinpä halusin ihan vain varmuudenvuoksi käyttää sen klinikalla tarkastuksessa ja tällä kertaa täytyy sanoa että löydökset todellakin tulivat shokkina. Sillä oli kaularangassa edelleen 2,5 vuotta tapahtuneen jälkeen koko nikaman läpi menevä murtumalinja sekä kaksi irtopalaa. Tuomio oli että hevonen ei edes kuntoutuksen jälkeen tulisi todennäköisesti koskaan kestämään minkäännäköistä käyttöä.

Ori käyttäytyi klinikalla esimerkillisesti

Pari viikkoa myöhemmin 11.4 ori veti viimeisen henkäyksensä. Äärimmäisen raskas mutta mielestäni ainot oikea päätös. Nuoren ja energisen orin pää ei todellakaan olisi kestänyt sairastarhassa kököttämistä yhtään tuota pidempään. On todella todella surullista että näin hieno hevonen joutui kärsimään ihmisen huolimattomuudesta seuranneen onnettomuuden takia noinkin monta vuotta. Nuku rauhassa pikkuinen <3.

21. heinäkuuta 2015

306

Koska lottovoittoa ei edelleenkään ole näkynyt niin tälläkin kertaa hevosta katsellessa oli tiedossa että ratavalmiista paketista on aivan turha haaveilla. Vähän olin estesukuisia varsoja selaillut mutta niilläkin on hintaa 6t ylöspäin, mun mielestä se on aika paljon maitovarsasta. Niinpä kävi aikamoinen tuuri kun löytyi näinkin kivan oloinen ratsastusikäinen hevonen ihan viimeisillä viikoilla.


Hää on siis kimo 3 vuotias fwb tamma, säkä lienee jotain 165cm paikkeilla ja uskoisin ettei enää kasva kun sentin pari. Kovin paljoa enempää en osaakkaan vielä kertoa koska oo nähnyt tän vasta kerran ja silloin se möllötti sateessa laitumella :D. Suitset sillä on jonkun kerran ollut päässä mutta satulaan sitä ei ole vielä laitettu. Jos ratsutus lähtee hyvin käyntiin niin ensi vuoden tavotteena olisi päästä muutamat nuorten luokat hyppäämään.


Alla isälinjaa siitä kiinnostuneille
i. Catcall (oripäivien paras 2012)
ii. Cancara (tekniikka sekä kapasiteetti 10)
iii. Cassini I (re 160cm)
iei. Cambridge I (kahtena vuonna peräkkäin paras estehevonen Ludger Beerbaumin ratsastamana)
iiii. Capitol I (re 160cm?)
iiei. Corofino I (re 160cm)
ieii. Caletto I (re 160cm)
ieei. Duft II (re 160cm)

Tamman emänisä Lord Sinclar III on mielenkiintoinen koska vaikka sen takaa löytyy muunmuassa Landgraf I, Ladykiller xx ja Pilot niin se itse kuitenkin kisaa Prix St Georgea. Jos jotakuta kiinnostaa enemmänkin niin siitä vaan penkomaan, mun on nyt pakko painua pehkuihin. Öitä!

18. heinäkuuta 2015

305

Heissun! Niin se vain lopulta joutui munkin blogi piilotuksen uhriksi kun jäin hevosettomaksi (eli jep, mun ja Fifin tiet erosivat sen viimeisimmän onnettomuuden jälkeen). Tässä välissä olen ratsastanut epäsäännöllisen säännöllisesti milloin mitäkin poniinia, pääosin lähinnä jumppaillut niitä läpi. Hetken aikaa mulla ehti olemaan yksi nuori ori jonka olisin mielelläni ostanut, valitettavasti siltä kuitenkin löytyi kaularangasta vanha vamma ja huonon paranemisennusteen takia se päädyttiin lopettamaan. Suht hiljaisella harrastelulla ollaan siis tämä viimeinen puoli vuotinen menty, nyt onneksi pääsen kohta taas tekemisen makuun :) tää hevosettomuus ei ole ollenkaan mua varten.

Ex-ravuri russi Black Hot Chili Pepper eli Peppi joka on aiemminkin vilahtanut blogissa

Kuun vaihteessa muutetaan poikakaverini kanssa 50km päähän Helsingistä, mun mittakaavalla siis keskelle metsää joka sopii mulle paremmin kun hyvin, rakastan maaseutua. Aloitan työt pikkutallilla jossa on tällä hetkellä kuusi hevosta, talveksi saattaa tulla yksi tai kaksi lisää. Mun hommiin kuuluu niistä huolehtiminen sunnuntai illasta perjantai päivään, lienee aika luksusta noin pienellä hevosmäärällä kun on tottunut pienimmilläänkin yli kymmeneen hevoseen. Työsuhde-etuna tuleva tallipaikkakin on jo täytetty, ajeltiin toissailtana Loimaalle ja iskin nimeni kauppakirjaan. Hevonen saapuu vasta 31.7 eli melkein pari viikkoa joutuu vielä kärvistelemään.

Vieläkö täältä löytyy elämää vai pidänkö mä yksinpuhelua? Mistä haluaisitte kuulla seuraavaksi, Fifin pois lähdöstä, tässä välissä mulla pyörähtäneestä hevosesta (josta mainitsin ylempänä), uudesta hevosesta..?