19. syyskuuta 2014

297

Postauksessa luvassa random höpöttelyä ilman mitään punaista lankaa. Tätä se teettää kun makaa kipeänä himassa ja tylsyyskuolema uhkaa...


Alfa the tallikoira joka on selvästikkin aivan loppu raahauduttuaan Fifin perässä puolen tunnin maastohömpöttelyn ajan (lue: nauttii auringonpaisteesta). Oon nyt muutaman kerran uskaltautunut ottamaan sen messiin, ainot syy miksen ole sitä aiemmin tehnyt on että kaikki eivät arvosta vapaana vaeltelevaa koiraa tuli se lähelle tai ei. En ole muuten ihan varma onko mulla perjaatteessa laillinen oikeus pitää sitä irti tolla Keravan ratsastuskoulun 8ha alueella? Jos joku viisaampi tietää niin valaiskoon, mun käsittääkseni meinaan yksityisellä tontilla koiran ei tarvitse olla kytkettynä. Joka tapauksessa Aapeli nauttii suuresti saadessaan seikkailla tallilla vapaana ja koska se on niin mahdottoman hyväkäytöksinen ja rauhallinen niin siitä ei aiheudu kenellekkään mitään häiriötä, päinvastoin vieraat usein unohtavat heppojen rapsuttelun ja päätyvät paapomaan tota piskiä. Oon sanonut tän sata kertaa aiemminkin mutta jos mietitte koiran ottoa niin harkitkaa rohkeasti kadulta ottamista (Kreikka, Espanja, jne.)! Sieltä löytyy ihan uskomattoman ihania helmiä jotka ovat niin kaiken nähneet ja kokeneet ettei mikään saa niiden mielenrauhaa järkkymään. Kadulla ei heikkopäiset pärjää, luonto karsii aika tehokkaasti niin että vain tasapainoisimmat ja älykkäimmät yksilöt selviävät. Koiratarhoista tulleista mulla taasen ei ehkä ihan niin hyviä kokemuksia ole, ne ovat valitettavan usein oppineet melko äänekkäiksi ja kiihtyvät helposti nollasta sataan.


Kuvassa meidän tallityöntekijän Gepardi alias Lepardi heppanen. En tiedä siitä itseasiassa mitään perustietoja nyt kun aloin miettimään :D öööö se on ehkä ruuna? Kai... Ratsastin sillä jotain parisen viikkoa sitten sileätä ja se oli tosi hauskaa vaihtelua Fifille. Alkuun se vähän kiukutteli pohjetta vastaan ja ainot reaktio jalasta oli karata raville. Pidin pohkeen silti tiukasti kyljissä ja meni ehkä vartti niin se antoi periksi ja oli tosi kiva ja pehmeä kaikinpuolin. Oikein hauska tapaus, mielelläni menisin tällä vielä uudestaankin. Sata kertaa tasaisempi luonne kuin Fifillä, pääsee itsekkin mukavasti miettimään omaa ratsastustaan kun ei tarvitse niin 100% keskittyä siihen että hevonen pysyy läsnä.


Peppi vauhtiponiini meni oikein kivasti muutamat väistötreenit ja taivuttelut kunnes se määrättiin kävelytykseen kipeiden lihasten takia. Sillä käy useampi kokematon vuokraaja ja se on tottunut käyttämään itseään ihan väärin joten veikkaan jumien johtuvan siitä sekä ei täysin täysin sopivasta satulasta. Toivotaan että pountsi paranisi nopeasti koska se on myöskin erilaisuutensa takia tosi hauska ratsastaa. Ensinnäkin se on hirveän pieni, ehkä 125cm, toisennakin se on perusluonteeltaan kiltti mutta hirvittävän helposti kuumuva. Osaamistaso sillä on myöskin kohtuu alhainen vielä, tällä hetkellä se kulkee oikeinpäin ravissa ja laukkaa koitetaan saada tasapainoisemmaksi. Peppi on oppinut laukassa että vauhti korjaa virheet joten jos se saisi päättää niin se painelisi tuhatta ja sataa kantanten kaikki kulmat jalkaa vasten. Se on onneksi kuitenkin sellainen työmyyrä että kehitystä tapahtuu heti kun pääsen parikin kertaa menemään lyhyemmällä aikavälillä putkeen. Uskon että tästä tulee vielä tosi näppärä peli! Pääsee heittämällä herkimpien ponien top3 listalle.


Talvi lähenee joten pupuja oli vähennettävä ja Lilja muutti mun yhdelle kaverille joka saa nyt toimia sen varamammana. Pupsi on asettunut hyvin ja on kuulemma ihanan sosiaalinen pakkaus uudesta paikasta huolimatta.


Karvanaama eli nätimmältä kutsumanimeltään Kippis on vissiin jäänyt blogissa esittelemättä? Se on huhtikuussa syntynyt leijonanharjas risteytys uros, väriltään ihana valkoinen ss. Mielenkiinnolla odotan jääkö se tollaiseksi söpöksi lumipalloksi, se ratkaisee paljon sen tulevaisuuden näkymiä. Luonteeltaan tämä pikkupoika on vallan rohkea ja rauhaisa tapaus, rakastaa ruokaa ja on aina aitoja vasten kärkkymässä kun näkee ihmisiä. Pieni epäilys poitsun kuulosta on, se nimittäin tuntuu huomaavan ihmiset vasta näköyhteyden saatuaan, muut kanit taasen pomppivat siksakkia jo portin äänen kuullesaan.

296

Henri Ruoste ja Fair Play (22v) vuonna 2009

Fionan emänisä oldenburg ori Fair Play on lopetettu kunnioitettavassa 27-vuoden iässä. Hieno periyttäjä, täytyy olla kiitollinen että mulla on tallissa yksi "osuus" siitä tulevaisuutta varten :).

15. syyskuuta 2014

295

Eilen oli kauan odotettu päivä kun pääsin hyppäämään Pilgulla ekaa kertaa lähemmäs vuoteen! Otettiin tosi maltillinen määrä hyppyjä ja pienillä korkeuksilla koska Weeny ei ymmärtääkseni ole kuin (kertaalleen?) irtohypytyksessä mennyt yli 70cm tämän vuoden puolella. Pähkäilin jo etukäteen millaista tehtävää tekisin ja päädyin sitten lopulta laittamaan pysty - pysty - askel - okseri linjan. Sitä pystyisi hyvin tulemaan kummastakin suunnasta ja se olisi täydellistä jumppaa ponin selkä- ja pyllylihaksille.



Oli tosi hauskaa ja vaikka poni oli alkuun vähän oma nihkeästi etenevä itsensä niin se oikein räjähti kun nostettiin okseri ekan kerran johonkin 90cm asti :D montahan vuotta siitä on kun tolla on esteen jälkeen kohonnut peräpää taivasta kohti. Sen jälkeen se oli ihan fiiliksissä tulossa aina tehtävälle sisään mutta käyttäytyi vähän hillitymmin. Oli sairaan hauska tunne kun huomasi että poni oikeesti heräsi ja oli ihan että jiihaa nyt mennään <3 lempparilaji sille selvästi. Eikä se nyt niin pappakaan oikeasti ole, ikää vasta 15v. Kiitos S näääääääin paljon ponin lainasta!


Fionafiiferolla oli eilen kevyt askellajien läpi hölkkäily päivä joka tosin ei ihan mennyt kaikilta osin nappiin koska se oli laukassa ihan yber menevä eikä meinannut tulla takaisin kirveelläkään. Niinpä tyydyin siihen että se oli ravissa hyvä ja laukkailin vaan muutaman kierroksen kevyessä istunnassa ilman sen kummempaa punaista lankaa.



Tiia the superihminen jaksoi tänään taas heti aamusta lähteä meidän hyppelyitä jeesaamaan ja ne menivät ehkä parhaiten tähän mennessä, kehitystä siis tapahtuu hitaasti mutta varmasti. Tehtiin okseri-pysty sarjaa (ekaa kertaa) ja muutamaa yksittäistä pystyä, toisen alla oli vesi ja toisen alla portti. Fifi rupesi tulemaan selkeästi paremmin takaisin esteiden jälkeen kun otettiin alkuun jokaisen hypyn jälkeen seis. Alkuun käytettiin aitaa aika vahvasti apuna koska tahdoin pysähdyksistä ns. rauhalliset ja siistit eikä niin että revin sen väkisin istumaan. Tää oli meille tosi toimiva ratkaisu ja varmasti tehdään samaa jatkossakin silloin kun on liian pitkä viive kontrollin palaamiseen. Jaksan joka kerta mainita ja mainitsen silti taas samasta asiasta - oon niiiiin tyytyväinen että Fifi menee aina yli eikä selvästi edes tunne sellaisia vaihtehtoja kuin pysähtyminen tai ohi livahdus. Tänäänkin sarjan b-osa tuli sille ekalla kerralla selvästi täytenä yllätyksenä ja silti se vaan luotti mammaan oli että "ok ootas kun kerään itteni että päästään kunnialla yli". Voiko parempaa reaktiota kokemattomalta hevoselta edes odottaa :) aika bueno etten sanois.

Eilisen loppuhölkkiä

14. syyskuuta 2014

294


Lehmulta terkkuja viime viikon reissulta porolandiasta!




Mä en muista ikinä nähneeni poroja livenä ja ne oli yks isoimmista syistä miks halusin päästä käymään Kuusamossa. Järkytys oli suuri kun yhtäkkiä keskellä keskustaa löntysti pari poroa kävelytietä pitkin... Vähän eri mallia kun täällä pk-seudulla autojen alle kimpoilevat hirvet ja peurat. Takas tullessa aloin melkein itkemään liikutuksesta kun keskellä autotietä oli porotokka ja ne vaan nukku siinä välittämättä tuon taivaallista meistä ihmisistä. Ne ei oikeesti vaivautunut liikkumaan metriäkään vaikka autot tööttäili ja kaasutteli oikein urakalla. Lopulta joku paikallinen leipääntyi ja puski väkisin lauman läpi suunnilleen työntäen porot pois tieltään :D. Noi on kyllä maailman sympaattisimpia eläimiä!

11. syyskuuta 2014

293

Eilen oli jo huomattavasti ekaa kertaa paremmin mennyt kouluvalmennus, mentiin 30min kaksilla välikäynneillä ja silti Fifi oli lopussa aika väsyneen oloinen. Nurinkurinhan toi juoksisi vaikka kuuhun mutta nyt kun saatiin se jo vähän useampia pätkiä kantamaan itsensä ylälinjan läpi niin lihaksisto ei vielä montaa minuuttia jaksa. Haettiin tälläkin kertaa vaan lähinnä sitä mallia missä asennossa halutaan hevosen ravissa ja laukassa liikkuvan. Täytyy sanoa että on osoittautunut kyllä tosi haastavaksi opettaa tollainen yliryhdikäs hevonen pidemmälle ja matalemmalle kaulalle. Edistystä on toki tullut mutta ei lähellekkään tarpeeksi, matkaa on vielä ihan jumalattomasti edessä ennenkun pystytään ruveta mitään temppuja tekemään.


Tänään oli ohjelmassa esteitä kun matkassa oli yksi ylimääräinen käsipari, kiitos Tiia vielä tässäkin jos satut lukemaan :)! Tällä kertaa Fifi pääsi kahdesti vähän juoksemaan estettä päin, molemmilla kerroilla se kiipesi pohjasta ja ekalla otti puomin kun en tukenut tarpeeksi. Muutoin ei ollut mitään ihmeellistä vaan kaikki sujui aika kivasti. Mentiin ekaa kertaa sarjaa ja yhtä uutta porttia mutta eipä toi kummastakaan ollut moksiskaan vaan loikki itsevarmasti yli. Aika lujaahan se edelleen menisi jos antaisi mutta ihan kivahan se vaan on että toinen on niin innoissaan.




Siitä toi on kyllä noin vähällä kokemuksella kiva että harvemmin liioittelee hyppyjä ja vaihtaa laukat aina tosi helposti. Vielä kun saadaan laukkaan parempi säädeltävyys (tällä hetkellä tasapainoiseen lyhentämiseen menee helposti jopa 20m) niin päästään pikkasen nostamaan esteitä. Saas muuten nähdä mistä lajista meille muodostuu se ykkönen, tällä hetkellä kumpikin on ihan super kivoja! Sileätä mua ehkä enemmän kiinnostaa oppia ratsastamaan koska olisi mielenkiintoista nähdä mihin asti ton kanssa on mahdollista päästä. Taitaapi vaan olla niin että kantturalla loppuu ikä kesken siinä vaiheessa kun mulla olisi tarpeeksi taitoa siihen hommaan :P. Esteitä taas voisin kuvitella kisaavani mutten usko että jaksan niihin kovin pitkään panostaa koska mulla ei kestä pää siinä vaiheessa kun esteet alkavat nousta metriin ja yli.