27. maaliskuuta 2018

Keltuainen


Kuvassa esiintyvä n. 125cm Karkki on toinen mun tän hetken ratsutettavista. Se on saanut elää nää elämänsä ekat 3 vuotta vaan pihaa koristaen joten päästiin aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä mikä on aina kiva homma. Ekalla kerralla sovittelin sille varusteita, tokalla kerralla pyöräytin kamat päällä liinassa ja kolmannella kerralla aikalailla sama plus hypin ja pompin sen ympärillä koska se säpsyi äkkinäisiä liikkeitä. Äänistä se ei missään kohtaa ole ollut millänsäkkään koska on maatilalla tottunut jos jonkinmoiseen kolinaan ja ryminään. Syy miksi aloitan aina maastakäsin on että tahdon vähän nähdä millainen persoona mikäkin hevonen on. Tän kanssa toki täytyi juoksutuksen alkeetkin opetella mutta ihan samanlailla mä tahdon niitä konkareitakin pyöritellä jokusen kerran ennenkun edes harkitsen selkään nousemista.


En ole käyttänyt ponilla vielä kuolaimia koska sillä on raspaus vasta 10.4 enkä tahdo että se oppii mupeltamaan tai vastustelemaan ohjaa jos sillä sattuu olemaan suussa jotain rempattavaa tai hampaitten vaihto pahasti kesken. Kapson on toiminut erinomaisesti, siihen saa sekä liinan että ohjat molemmin puolin. Turvan päällä on jonkin verran rautaa joten se on tavis riimua vahvempi ja kontrolli säilyy hyvin vaikka poni olisikin vähän villimpi joku kerta. Neljännellä kerralla poni jo höhötteli mut nähdessään joten ihan kamalan kauheita nää eskari jutut ei sen mielestä oo selvästi ollut kun se noin innolla odottaa töihin pääsyä. Koska mulla oli avustaja mukana niin pyöräytettyäni siltä isoimpia virtoja pois pyysin Danielin punttaamaan mut roikkumaan ensin mahalleen kummaltakin puolelta ponia ja se ei saanut ponissa mitään reaktioita aikaiseksi. Myöskin vieressä hyppiminen ja joka puolelta taputtelut olivat sille jo ihan tuttua kauraa joten punttaamalla kyytiin ja paljon porkkanaa turpaan.




Poni oli edelleen rennon vaikkakin tottakai tosi tarkkaavaisen oloinen joten käveltiin talutettuna ehkä viitisen minuuttia mukaanlukien ne hetket kun seistiin ja syötiin lisää namia. Mä ylipäätään tykkään lahjoa mun elukoita aika paljon koska tunnetusti tie ponin sydämeen käy vatsan kautta :D ainakin osittain. Satulaa ei puettu syystä että se ei ihan täysin istu. Täytyy vähän pohtia saadaanko sitä fiksattua sopivammaksi vai täytyykö sovitella muita vaihtoehtoja. Ratsastusvyö mitä käytin on kahvallinen ja mä suoraan sanoen luotan tasapainooni aika paljon joten ei tuntunut yhtään huonolta idealta tehdä näitä ekoja kertoja satulatta.


Viides kerta oli eilen ja taas poni jo höristen odotti mua tarhan portilla vastassa. Tällä kertaa en pyörittänyt sitä liinassa kuin muutaman kierroksen ennenkun tehtiin samat mahallaan roikkumiset ja kiivettiin kyytiin. Muutama kierros kuljettiin talutettuna opetellen pohjeapujen alkeita minkä jälkeen jäätiin liinan päässä ympyrälle. Kahdesti tarttettiin keskeltä vähän lisäapua vauhdin lisäämisen suhteen mutta muutoin pärjättiin ihan kaksin ponin kanssa. Ei montaa toistoa mennyt kun se osasi yhdistää pohkeet eteenpäin menemiseen ja kun kokeilin ravia niin kaikki siirtymät onnistuivat pelkällä jalalla ilman että tartti enää äänellä avustaa. Ravissa ponin ilme oli alkuun vähän huolestunut mutta se ei selkään tuntunut jännittyneeltä joten pysyttiin kuitenkin mukavuusalueen sisäpuolella. Hirveen fiksun oloinen tapaus kyllä kaikinpuolin ja tulee varmasti rutiinin kautta kiva lastenponi koska on niin kärsivällinen ja rauhallinen perusluonteeltaan. Tottakai se osaa myös ilotella mutta huolestuttavaa olisi jos 3v ei ikinä pomppisi tai loikkisi ;). Niin kauan kun sitä ei ratsastaessa tapahdu niin en näe asiassa mitään ongelmaa, päinvastoin hyvä vaan että tyyppi nauttii liikkumisesta <3.

19. maaliskuuta 2018

Ravurista ratsuksi


Tallin vaihdoksen myötä sain pari projektia työn alle. Ensimmäinen on tallin omistajien oma hevonen joka tuli heille puolvahingossa vähän aikaa sitten. Se on aiemmin pelkästään ravihommia tehnyt 4 vuotias lämminverinen. Oikein kivan ja leppoisan oloinen tapaus joka tykkää ja haluaa juosta :). Pariin otteeseen oon sitä nyt liinassa pyöritellyt ja vikalla kerralla laitoin ekaa kertaa apuohjat, tosi löysälle tottakai mutta kuitenkin. Musta on hyvä jos se oppii uuden tavan liikkua ennenkun varsinainen ratsastus alkaa, muuten se juoksee lopun ikäänsä nurinniskoin. Mitään ihmeitä ei tälle tapaukselle ei kuulemma tartte opettaa, riittää että se kantaa kuskia turvallisesti eri askellajeissa. Mä kuitenkin oon ikuinen vastarannan kiiski ja aattelen että kun kerran tehdään niin tehdään sit kunnolla  >:). Sen takia sitä nyt pyöritellään niitten apuohjien kera alkuun jotta saadaan oikeat lihakset töihin. Selässä kävin eilen ekaa kertaa ja se oli tosi fiksusti enkä oikeestaan keksi mitään moitetta. Mun kokemuksen mukaan ajetut hevoset on muutenkin aina ollut helpoimpia ratsuttaa kun ovat jo tottuneet töihin. Alla kuvia siitä kun neiti sai elämänsä ensimmäistä kertaa kuskin kyytiinsä. Satula oli jo aiemmalla kerralla tullut tutuksi, se ei hirveämmin reaktioita aiheuttanut kun tamma on kuitenkin valjaisiin tottunut.


Ensin roikuttiin mahallaan taputellen hevosen molemmat kyljet, pylly ja kaula läpi. Tämä siksi jotta se tuntee mut molemmilla puolilla samaan aikaan eikä säikähdä jos mun jalka osuu pyllylle selkäännousussa.


Sitten mut puntattiin kyytiin. Pysyn aina ensin hetken aika matalana ja taputtelen taas hevosen läpi joka puolelta. Koitan myös puhua mahd tauotta koska jotkut hevoset vierastavat ylhäältä tulevaa ääntä. Tää tamma ei turhia ressannut tästäkään vaiheesta, kuunteli vaan tarkkaavaisesti että mitä se akka horisee.


Seuraavaksi yleensä tykkään syöttää parit namit niin että hevonen näkee mut molemmilta puolilta kun kääntyy ottamaan herkkuja. Tää tamma oli kuitenkin vähän malttamaton seisomaan joten lähdettiin samantien kävelemään pientä ympyrää molempiin suuntiin. Pienellä ympyrällä hevonen näkee mut sivusilmällä ja taluttajalla on parempi kontrolli kun hevonen ei pääse niin kovaan vauhtiin jos tulee joku tilanne. Liikkuminen jostain syystä pitää hevoset rennompina, luulen että se liittyy siihen ettei ne koe olevansa niin "kahlittuja" uudessa tilanteessa.


Ja loppuun vielä rapsuttelut ja kuskin kengän maistelut :D. Se mikä jäi ihan alusta sanomatta oli että testaan aina ennen kyytiin menemistä mitä hevonen sanoo jos sen vieressä hyppii. Yllättävän monelle se on tosi jännä paikka ja jokainen voi vaan arvata mitä niiden kanssa käy kun hyppäät alas selästä :P. Tää tammuli ei moisista ollut millänsäkkään ja pelitti kaikessa erinomaisesti. Fiksu lapsi.

16. maaliskuuta 2018

Their Voice Portugal


Olin 7.-27.2 vapaaehtoisena työntekijänä Portugalin Bejassa sijaitsevalla hevosrescue Their Voice Portugalilla. Paikka oli ihana ja jos vaan mahdollisuus tulee niin ehdottomasti lähden uudestaankin. Kelit suosivat koko reissun eikä kertaakaan tullut vettä taivaalta (mun lähdöstä asti sitä onkin sitten tullut tauotta :D). Lämpötila huiteli aamulla nollan ja viiden asteen välillä mutta nousi päivisin useimmiten lähemmäs +20 astetta joten lämpötilan vaihtelu oli aika suurta ja useamman kerran päivässä sai vaatetusta olla fiksaamassa. Päivät eivät olleet liian rankkoja ja vapaa-aikaa jäi reilusti ellei jotain odottamatonta tapahtunut. Pisin päivä taisi olla sellainen kun yhdelle hevoselle tuli tukos eikä sen henki kulkenut kunnolla. Eläinlääkärillä meni hyvä tovi tukosta availlessa mutta hevonen onneksi parani parissa päivässä.


Eläimiä tilalla oli paljon ja kaikenkarvaista :). Hevosia n. 80, muutama muuli, aasi, koiria 7, kissoja jotain päälle 5, pari vuohta, lammas ja kanoja. Hevosista tallissa aikaansa vietti n. 15 joten esim. karsinoita ei kovin montaa tarvinnut siivota koska tehtiin ne toisen vapaaehtoisen kanssa puokkiin. Valtaosa hevosista oli pelloilla isoissa laumoissa vapaalla heinällä mutta sisällä ja pihapiirissä olevilla hevosilla ei ollut vapata heinää joten eniten aikaa kului niitten ruokintaan ja juottamiseen. Väkirehut jaettiin kaikille 80 aamuin illoin, laihimmille tai muutoin huonokuntoisimmille kolmesti. Yleensä kauimmaiset laitumet hoisi tilan omistaja tai työntekijä mutta ne muutamat kerrat kun hoidettiin se toisen vapaaehtoisen kanssa puokkiin sujuivat sukkelaan kiitos mönkkärin ja peräkärryn. Väkkäreitten jako tapahtui niin että aloitettiin pitkän sivun päästä ja kaadettiin aina parin metrin välein satsi maahan jolloin hevoset asettuivat syömään arvojärjestyksen mukaiseen riviin johtaja tottakai ensimmäisenä. Yhtään välienselvittelyä ei tapahtunut, jokainen tasan tarkkaan tiesi paikkansa. Väkirehut sisälsivät hevosesta riippuen norm. mysliä, varsoille tarkoitettua mysliä, heinäpellettejä ja/tai vitamiineja.


Tallissa sisällä asuvat hevoset olivat pääosin eri ikäisiä oreja, tammoja oli vain kolme joista yksi oli emä+varsa pari ja yksi oli ähkyleikkauksesta(?) toipuva. Vaikka jokainen hevosista osasi käyttäytyä fiksusti ja oli helposti hallittavissa niin kovin nopeasti se fiksu käytös varsinkin pullistelevilta orivarsoilta unohtuu jos narun päässä on vähääkään epäröivä tyyppi. Tästä syystä en välttämättä suosittelisi paikkaa sellaiselle kellä ei ole kokemusta varsoista (oma taiteenlajinsa opettaa esim. narussa kävelemisen salat) ja mieluiten myös oreista (koska osa kulkureiteistä saattaa mennä ihan tammojen vierestä ja varsinkin keväällä saattaa osalla testot jyllätä aika voimakkaasti).


Normaalisti aamutalli alkoi siinä 8:30 kieppeillä ja tätä ennen porukka yleensä kahvitteli ja söi aamupalaa yhdessä. Aamupala oli omavalintainen, kaapeista löytyi mm. erilaisia muroja, mysliä, hedelmiä ja leipää. Aamutalli sisälsi hevosten tarhausta, heinien jakoa, vesien tsekkausta ja väkkäreitten jakoa. Sen jälkeen siivottiin ulos menneitten karsinat ja jos kaikki sujui normaalisti niin vapaa-aikaa jäi yleensä pari tuntia ennen päivätallia. Vapaa-ajan sai oman valinnan mukaan huilia tai viettää vaikkapa hevosia harjaten. Alla olevassa kuvassa oleva Cookie oli tilan uusin rescue ja heikon vointinsa takia se nukkui joka yö makuultaa joten puhtaana pitäminen oli aikalailla ikuisuusprojekti :D. Heikon vointinsa takia se ei aamuisin yleensä päässyt omin avuin ylös joten sitä avustettiin traktorilla joka nosti sen liinoilla pystyyn. Jaloilleen päästyään se oli aina ihan virkku ja jaksoi hyvin höhötellä tytöille koko päivän ennenkun pääsi yöksi sisään huilimaan. Cookielle on muuten koti odottamassa Suomessa <3 toivottavasti pääsen joskus omin silmin näkemään miten hieno siitä tuleekaan!


Päiväheinien ja tarhavuorolaisten vaihto alkoi siinä 13 maissa ja siinä meni yleensä max. 2h. Päivä sisälsi taas perus heinien ja vesien tsekkauksen ja ulos menneiden karsinoiden siivouksen. Vesien ulos jakaminen sujui nopeasti vesiletkulla mutta sisällä olevilla vesi kannettiin aina ämpäreillä ja vaikkei se nyt mikään vuoden urheilusuoritus olekkaan niin ei hyvästä peruskunnosta ainakaan haittaa ole ;). Yksi hevonen kun kuitenkin juo koosta riippuen sen 20-40l ja kesällä jopa tuplat.


Päivätallin jälkeen jäi taas 3-4h "vapaata" jolloin aika usein pestiin laitumien vesiastioita, tyhjennettiin tyhjiä karsinoita tai tehtiin muuta sellaista joka ei ollut niin aikatauluun sidottua. Mun kanssa ekat 2 viikkoa oli saksalainen Janine joka oli ollut tilalla moneen otteeseen ja opetti tosi hyvin talon tavoille. Hän käsittääkseni päivittää tai ainakin toimii valokuvaajana yhdistyksen saksan kielisille facebook sivuille joten useampana päivänä käytiin räpsimässä heppasista kuvia. Yllä olevassa kuvassa esiintyy n. 13-14v ruuna Sintra jolle ei jostain syystä ollut kotiehdokkaita ilmaantunut. Sintra on ihan super rauhallinen ja selväpäinen kaveri ja Janine sai siitä paljon materiaalia kun mä siedättelin sitä pressuihin sun muihin.


Iltatalli alkoi klo 17-17:30 jotta kaikki tarhavuorolaiset ehdittiin hakea sisään ennen pimeää. Sen jälkeen oli päivällinen ja ai että mä ikävöin niitä ruokia! Ihan järkyttävän hyviä. Osatappa itse kokata vastaavaa... Useina päivinä meillä itseasiassa oli myös lounas päivätallin jälkeen ja näitten lisäksi sai jokainen tottakai hakea välipalaa jos siltä tuntui. Vaikkei homma ollutkaan fyysisesti erityisen rankkaa niin kaikkien uusien tapojen verotti sen verran energiaa että söin kun norsu :D. Myöskin yöunet olivat kaikilla yleensä 9h luokkaa joten harvemmin oli kukaa enää kymmeneltä hereillä.



Jos joku jäi askarruttamaan tai haluatte nähdä lisää kuvia TvP:ltä niin pistäkää kommenttia :). Mun viimeisimmän tiedon mukaan ainakin huhtikuulle olis vapaaehtoisen paikka vapaana. Useimmat vapaaehtoiset tulevat Saksasta mutta kaikki puhuvat englantia joten kommunikointi on helppoa.

7. maaliskuuta 2018

Long time no see!

Tiineyttä takana 264 pvää ja jäljellä tasan 70 :) vielä riittäis virtaa

En jaksa ees yrittää kertoa mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut :D LIIKAA. Poni kolmikko on taas kasassa vaikka välissä Mini ehtikin 4kk pyörähtää muualla. Ostajan elämäntilanne kuitenkin muuttui ja mä tykkään siitä ponista niin paljon etten olisi alunperinkään halunnut myydä. Oma tilanne onneksi sellainen että uskalsin sen takaisin ottaa, kiitos tästä mahdollisuudesta kaverilleni Hennalle <3... Hänen pihassaan noi mun kaviokkaat nykyisin töröttävät pihatossa jonka isoon sisätilaan mä oon aivan rakastunut. Paan siitä kuvia tai videota sit kun ehin vähän siivota hehheh.



Mun käsittääkseni Miniä ei vissiin oo ratsasteltu ollenkaan tai ainakaan lähiaikoina ollenkaan joten eilen kun kiipesin sen kyytiin odotin tyhmänä jotain äksöniä. Juupajuu, unohdin että kyseessä oli Mini :P ei se ees tunne sanoja tuhmailu tai riekkuminen. Sen omat kuolaimet olin unohtanut kotiin mutta ihan ok se toimi lainakuolaimillakin. Energiaa riitti ja sana "prrr" oli kovassa muodissa :D. Silti sen sai jopa laukasta pysähtymään pelkällä äänellä vaikka heitti ohjat kokonaan pois. Mää en kestä miten se on niin kiltti!


Olin muuten aiiiivan kusessa taas sen kyydissä kun se on niin kapea ja tottakai edelleen aika epätasainen kun niitä ratsastuskertoja sillä on tosiaan se n 15 takana viime kesänä-syksynä. Kusessa ololla meinaan siis sitä että tuntu siltä että putoon suoralla urallakin kun oma tasapaino oli luokkaa 1/5... Mitään mä en tuolla kyydissä siis muuta tehny ko koittanu vähän kattoa että se ei painaisi jalkaa vasten mutkia ja että se menisi ees suunnilleen sellasta tahtia ettei Vermon ravurit jäisi kakkoseksi... Olis ne varmaan silti jääny. Kestoa tällä meidän pikahölkällä oli kellon mukaan 15min loppukäynteineen.


Koitan tällä viikolla saada aikaiseksi kirjoitettua vielä mun Portugalin reissustakin. Olin helmikuussa 3vko vapaaehtoisena työntekijänä hevosrescuella :) hieno kokemus ja mielelläni lähtisin uudestaankin.

8. lokakuuta 2017

Kertaus Minin sisäänratsastuksesta


Perhanan huonojen kelien ja hetkellisen autottomuuden (oma huollossa) takia mä kiipesin tänään ekaa kertaa kyytiin viikon tauon jälkeen. Aloin muutenkin laskeskelemaan ja totesin että hitsin vähän tolla on kyllä ehditty tehdä! Tammikuussa se tuli mulle mutta huhtikuuhun mennessä oltiin vasta siinä kohtia että sille sai tarhassa vapaana ollessa riimun ilman että se katosi paikalta, nosti kaikki jalat, antoi koskea takaosaan ilman että pylly valahti puoli metriä alemmas, tottui loimiin, oppi juoksemaan liinassa... Se oli nähnyt ihmisiä kyllä ikänsä aikana varmaan paljonkin mutta käsittely sillä oli selvästi jäänyt ihan minimiin. Edelleen se saattaa säpsähdellä yllättäviä kosketuksia tai muuta ns "älytöntä" mihin mun 4,5kk varsa esimerkiksi ei todellakaan reagoisi. Säikky toi ei siis kuitenkaan ole eikä se ole ikinä mitään pahaa tehnyt, ainoastaan sävähtää paikoillaan.



Huhtikuun vika kiipesin ekaa kertaa sen kyytiin ja toukokuussa kävin kyydissä yhteensä 3krt joista vikalla otettiin jo vähän liinan päässä ravia. Kesäkuussa ratsastin neljä kertaa joista pari oli maastokävelyitä mutta pellolla me kuitenkin päästiin liinassa tekemään ekat laukatkin. Aikamoista kengurupomppua se oli mutta olin ihan tietoisesti päättänyt ottaa sen aika nopeasti mukaan vaikka tiesin ton olevan aikamoinen herkkis. Tahdoin kuitenkin suoraan sanottuna testata mitä tapahtuu jos sisäänratsastuksen tekee (mun mielestä) ripeämpään tahtii. Oma poni kun on kyseessä niin ei onneksi ole keltään muulta pois vaikka tulis mitä :D. Normaalisti annan sisäänratsastettaville niin paljon aikaa että ei tuu sellasia tilanteita että ne ikinä pomppisi tai pöllöilisi. Tosi hyvä tostakin kuitenkin tuli enkä voi sanoa tota ripeämpääkään tyyliä huonoksi. Mä oon aina aika vahva mielipiteissäni mutta koitan kuitenkin kuitenkin avoimin mielin tutkia uusia tyylejä ja tapoja. Moni niistä voi olla ihan yhtä toimiva kuin se yksi tietty tapa mihin jokainen sitten ikinä onkaan tottunut. Anyway kyydissä oli siis käyty kaikkineen 8krt kun jätin ton heinäkuuksi kesälomalle. Elokuussa mentiin taas huimat 4krt ja syyskuun se vietti siellä orin luona seisten :P. Tässä kuussa sillä on nyt menty kolmesti ja nyt sitä on muutenkin tarkoitus alkaa liikuttaa ihan säännöllisesti ilman sen pitempiä taukoja.


Tän päivän ratsastus meni niin hyvin kun olosuhteisiin nähden oli mahdollista. Kuvista ei saa ihan oikeaa kuvaa siitä miten märkä meidän kenttä tän viikon jatkuvan sateen takia on... Kovasti toi olisi halunnut väistellä pahimpia lillukohtia ja lätäköitä ja se teki menosta vähän hankalaa. Totesin vartin keventelyn jälkeen että tänään mä en sitä tän paremmaksi saa ja lähdettiin maastoon kävelemään pitkät loppukäynnit.