28. lokakuuta 2014

302

Keskiviikko 22.10:
Koulua 45min (valmennus)

Torstai 23.10:
Koulua kevyesti 45min

Perjantai 24.10:
Kavaletteja ja esteitä 60min

Lauantai 25.10:
Maasto 30min.

Sunnuntai 26.10:
Vapaa

Maanantai 27.10:
Koulua 45min

Tiistai 28.10:
Vapaa (hieronta)

Keskiviikko 29.10:
Koulua 30-45min (valmennus)

Torstai 30.10:
Koulua 30-45min (valmennus)

Perjantain estehyppelyt menivät ihan ok, kahden askeleen sarjaa ei oltu ennen menty mutta Fifi tajusi idean vähän liiankin hyvin ja lähti aina jo a-osalla painelemaan. Kaikkien esteiden jälkeen tehtiin melkein joka kerta pysäytys koska takaisin tuleminen on edelleen liian hidasta. Itse myöskin menetän hypyissä tasapainoni alastulossa joka taas aiheuttaa sen etten pääse heti ensimmäisestä askeleesta istumaan takaisin satulaan. Treeniä treeniä... Edistystäkin kuitenkin hiljakselleen tapahtuu, nykyään Fifi muunmuassa tajuaa jo itsekkin vähän lyhentää askelta ennen estettä jos paikka ajautuu turhan pohjaan.


Eilen oli tehtiin normaali sileän treeni joka kuitenkin päättyi vähän ikävästi. Fifi alkoi pari metriä ennen oviaukkoa spookata sitä ja ehdin juuri huutaa ponitytöille että alta pois ennenkun Fifi räjähti ja ampui 90 asteen kulman ja siitä niin vauhdilla eteen että menetti tasapainonsa ja kaatui kokonaan. Itse olin ennakoinut tilannetta ja pysyin hyvin p*rse penkissä kunnes tajusin että maa lähenee siitä huolimatta ja ehdin viime tingassa vetää jalkani pois hevosen alta. Mun pää ja niska sai aika kovan tällin mutta hevonen näytti pystyyn noustuaan onneksi selvinneen ehjin nahoin. Tänään sille tuli heti aamusta hieroja joka totesi hevosen koko lihaksiston olevan elastisempi ja menevän muutoinkin kokoajan parempaan suuntaan. Ainoastaan oikean lavan takaosasta löytyi tällä(kin) kertaa pientä tukkoisuutta, mutta koska hevonen on edelleen aavistuksen vino niin sitä tuskin saa korjattua muuten kuin pikkuhiljaa suoristelemalla. Ainot paikka joka kaatumisen takia aristi oli ristiselkä, mitään vammoja sieltä ei kuitenkaan onneksi löytynyt eli pelkällä kolahduksella selvittiin. Kävi tuuri että mentiin kumoon vasta ratsastuksen loppuvaiheessa lämpimillä lihaksilla, kylmiltään olisi todennäköisemmin tullut ikäviä repeämiä ja muita.

17. lokakuuta 2014

301

Eilen oli Fifillä hyppelöt, koitan nyt saada mahdollisimman usein ja mahdollisimman monenlaisia tehtäviä sille eteen jotta se pääsisi ensi kaudella radoille. Esteiden korkeus on edelleen ollut sitä 60-70cm luokkaa mutta se alkaa olla jo niin helppoa että olen ruvennut esim. sarjan vikaa osaa korottelemaan sinne 80-90cm asti. Edelleenkin haetaan sitä säätövaraa laukkaan ja samalla saan hyvin aikaa totutella isoon hevoseen pienen ponin jäljiltä. Mulla ei tasapaino kestä hyppyjen alastulossa tarpeeksi vakaana ja se taas hidastaa hevosen takaisin saamista esteen jälkeen. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa...


Fifi oli ihan ok ratsastaa, vähän turhan energinen taas muttei kuitenkaan niin pahasti etteikö oltaisi päästy hyppäämään. Mua itseä kuumottaa lähestyä ihan pieniäkin esteitä laukassa, en oikeasti tajua miksi koska ei mulla sitä muilla ole ikinä ollut eikä ole tälläkään hetkellä... Pääosin hypyt olivat ihan jees, pari kertaa toin vähän kiinni mutta Fifi on sen verran kuitenkin kehittynyt ettei kolaa kaikkea vaan nousee edestä. Oviaukkoja se kyttäsi taas niin maan p*rkeleesti ettei mitään rajaa, hyvä kun pystyttiin siihen suuntaan hypätä. Muutaman kerran se veti liinat kiinni ja jouduin potkimaan sen käynnissä ohi kun yritin ihan normaalisti ravata niiden vierestä.


Sarja sujui tosi hyvin heti ekasta lähestymisestä alkaen eikä Fifi tuntunut enää ollenkaan hämmästyvän vaikka esteitä oli useampi peräkkäin. Suunnan vaihtamisen jälkeen sillä kuitenkin napsahti 3m ennen estettä ja se ampui ihan täysillä eteen ja jatkoi toiseen päähän maneesia saakka. Se ei ole koskaan aiemmin ryöstänyt tolla tavalla (ja tasan kerran säikähtäessään lähtenyt eteen)! En tosiaan tiedä mitä hittoa sen päässä liikkui mutta se teki sen sillä vielä heti seuraavallakin kerralla. Sen jälkeen tein sarjan viereen pari ympyrää ja pysäytin sen kertaalleen mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. Heti kun tulin taas esteelle asti niin se lähti tosi paljon eteen muttei kuitenkaan niin holtittomasti ja vastasi heti pidätteisiin eli pysyi hanskassa. Sen jälkeen tultiin vielä muutamaa muuta estettä ja niillä ei ollut tietoakaan moisesta. Ota ton järjenjuoksusta nyt sitten taas selvää :D tammat...

12. lokakuuta 2014

300

Viime postauksen jälkeen ostin Fifille magnesiumia ja sen positiivisen vaikutuksen huomasi jo alle viikossa! Koko hevonen muuttui huomattavasti rennommaksi ja oli kaikin puolin tyynempi kuin koskaan aikaisemmin. Tämä tottakai mahdollisti sen että ollaan taas päästy oikein kunnolla töihin koska hevonen pystyy keskittymään työntekoon ihan eri tavalla kuin mitä koko alkusyksynä. Uusina asioina olen ottanut ravissa alas istumisen ja vastataivutukset. Aiemmin Fifi taipui kyllä sisäjalan ympäri mutta nyt se väistää kivasti myös ulkojalkaa ja ollaankin hyödynnetty sitä jumppaamalla lähes päivittäin sitä irtonaisemmaksi etuosasta. Harjoitusravissa en joka päivä pysty selkäni takia istumaan mutta silloin kun pystyn niin huomaan kyllä selvästi miten paljon helpompi hevoseen on vaikuttaa kun pääsee istumaan tiiviimmin sen ympäri. Tällä hetkellä työn alla on (puoli)pidätteet jotka menevät varsinkin ravissa vähän turhan pitkällä viiveellä läpi.


Ella tuli tänään talleilemaan pitkästä aikaa ja koska mä olen kipeänä niin iskin Ellan kyytiin alkuverkkaamaan hepan mulle kaikissa askellajeissa. Fifi käyttäytyi vieraan ratsastajan alla kiltisti mutta meni helposti vähän turhan kovaa. Ella on ratsastanut pääasiassa tuntihevosia ja voin hyvin kuvitella miten iso kulttuurishokki on siirtyä sellaisen selästä noin vihreän ja aktiivisen hevosen kyytiin :D. Vajaan puolen tunnin jälkeen vaihdettiin kuskia ja aloin samantien tulemaan pientä kolmoissarjaa ravilla sisään. Ekalla kerralla Fifi oli aika kysymysmerkkinä ja vaikkei se yrittänyt kieltää niin se vähän seilasi hämmästellessään nopeasti tulevia tehtäviä. Tulin koko ratsastuksen ajan pelkästään ravissa sisään koska halusin saada rauhallisia ja kontrolloituja lähestymisiä ilman että hevonen villiintyisi liikaa. Parin kerran jälkeen Fifi oli jo täysin sinut tehtävän kanssa ja mun ei tarvinnut kuin ohjata se ekalle esteelle ja odottaa että hevonen toi meidän vikalta ulos.


Vikoilla kolmella kerralla c-osa oli varmaan 90cm luokkaa ja siinä vaiheessa mulla oli jo vähän tekemistä pysyä tasapainossa :D huomaa että olen koko ikäni hypännyt pelkillä poneilla. Loppuun tulin vielä laine-pysty sarjan ja vaikka eka osa aiheutti hämmästelyä niin edelleenkin musta tuntui lähinnä siltä että Fifi vähän haahuili ehtiäkseen katsoa estettä ja meni sen sitten ilman sen enempää kannustusta todettuaan ettei este näytä siltä että söisi pieniä mustia kouluhevosia. Tämän näkee toki videoltakin joten turhaan mä sitä sen enempää rupean analysoimaan. Nyt kipaisen hakemaan lämmintä teetä ja toivon että olisin huomenna edes vähän paremmassa hapessa.

23. syyskuuta 2014

299

Meillä oli tänään kouluvalmennus joka meni totaalisen ala-arvoisesti mutta siitä huolimatta mun fiilis on kohtuu hyvä. Kaikki kunnia siitä etten vajoa totaalisen toivottomuuteen menee mun ihanalle valmentajalle jonka löytämisestä oon kyllä niin onnellinen! Tyyli jolla hän haluaa mun ratsastavan tukee tosi hyvin mun omaa ajatusmaailmaa siitä mihin haluan pyrkiä.


Syitä Fifin tän päivän käytökseen voi vain arvailla. Todennäköisesti siihen vaikuttivat ainakin yhtäkkinen lämpötilan lasku (+5), kova tuuli, muiden hevosten läsnäolo (menen yleensä sellaiseen aikaan että ollaan yksin) ja kirsikkana kakun päällä eilinen kävelytyspäivä. Se oli jo ennen selkään nousua ihan tulisilla hiilillä eikä suurinpiirtein edes huomannut mun olemassaoloa keskittyessään kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Ekan vartin sain ton jotenkuten pysymään kartalla mutta kun alettiin laukkaamaan ja maneesiin tuli pari hevosta lisää niin Fifin kuppi keitti lopullisesti nurin. Ei sitä siihen mielentilaan haluttu tietenkään jättää ja ainot keino miten saatiin meno pysymään hallittuna oli tehdä ravissa todella nopealla sykkeellä eri tehtäviä jotta hevosen keskittyminen pysyi edes suurimman osan ajasta kuskissa. Mitään tiettyä kaavaa ei siis noudatettu vaan muutettiin kokoajan tilanteen mukaan jotain jotta Fifi joutuisi oikeasti "pysymään messissä". Esimerkiksi saatettiin tehdä kolme volttia niin että yhden ajan liioiteltiin taivutusta, sen jälkeen isompi ympyrä jossa ensin hidastettiin ja sitten nopeutettiin tahtia, tämän jälkeen volttikahdeksikko jonka kautta suunnan vaihdos. Ei siis vahingossakaan liian montaa sekuntia samaa asiaa jolloin hevosen ei tarvitsisi keskittyä muhun yhtä intensiivisesti ja se ehtisi kiinnittää turhan paljon huomiota ulkoisiin häiriötekijöihin. Loppua kohden alettiin taas puhaltamaan paremmin yhteen hiileen ja ratsastettavuus palasi normaalin rajoihin :) Jasmin 1 Fifi 0.


Valmennuksen jälkeen avauduin asiasta jota olen miettinyt jo pitkään; onko Fifi liian hankala hevonen mulle, pitäisikö mun myydä se? Valmentajan mielestä mun ei kannata lyödä hanskoja vielä tiskiin vaan katsoa mihin tilanne lähtee etenemään. Lohdutti kuulla että hänenkin mielestään toi on todella energinen ja sitä kautta hankala hevonen, vika ei siis tavallaan ole pelkästään mussa. Keskusteltiin myös ruokinnasta ja aion nyt kokeilla lisätä siihen magnesiumia josko se auttaisi vähän tasapainottamaan ton hermostuneisuutta. Jos jollain on kokemuksia kyseisen tuotteen syötöstä niin kertokaa ihmeessä! Mulle se on täysin uusi lisä ruokintaan, netin perusteella kuitenkin kohtuu toimiva sellainen.

22. syyskuuta 2014

298

Ekat skabat takana, eri paikassa ja luokissa missä alunperin piti mutta ainahan nää suunnitelmat ton kopun kanssa muuttuvat. Fifin lanteen alue oli toissapäivänä ennen ratsastusta tosi arka ja peruin sitten siltä istumalta kisat. Liikutuksessa se kuitenkin yllättäen muuttui normaaliksi vaikka ratsastin suht kunnolla. Työstin sitä kokoajan sen verran matalassa muodossa että sain hyvin selän toimimaan ja mielestäni onnistuinkin siinä hyvin. Alla pari pätkää melko loppu vaiheesta ratsastusta. Meillä oli hankauman takia turpis tosi löysällä ja alaturpis kokonaan pois, näemmä se vähän sitten pelasi suullaan, selkään en tota edes huomannut.



Olin uunona unohtanut ilmottaa meidän kisahoitajalle että peruin skabat ja eikö se Tiia sitten eilen seiskan jälkeen alkanut pommittaa mua :D. Väkisin revin itseni lopulta ylös ja vastasin että antaa olla, unohdetaan koko juttu. Joku tunnin taisin siinä avautua kaikesta maan ja taivaan väliltä kun yhtäkkiä olinkin että hitto mitä jos lähdettäisiin kattomaan hepan kunto. Meillä oli kotitallilla aluekisat ja niitä ennen meillekkin sopiva seura 60cm. Voitte kuvitella paljonko poikakaveri ilahtui kun sunnuntai aamuna ennen kello ysiä meen repimään sen sängystä huutaen että 5min aikaa astua ovesta ulos, heh. Hyvin se kuitenkin tsemppasi ja jaksoi lähteä mua kuskaamaan ja kisoja kattomaan.

Tahatonta rullakuuria über pinkeällä hevosella

Verkkaa edelleen

Verkka oli... Noh, verkka oli kamala. Fifi otti kipinää aina kun joku toinen hyppäsi tai tuli vähääkään lähempää. Se ei tullut ollenkaan takaisin vaan paineli kovaa ravia pitkin poikin, ainot keino miten se hidasti oli tyyliin ohjata aitaan. Lopulta sillä sitten keitti yli ja se veti tosi yllättäen ihan jäätävät pukit. Tasan kahdesti olin 9kk aikana nähnyt kun se pukittaa (liinassa) ja kummallakin kerralla mietin että luojan kiitos se ei harrasta tollaista enempää koska noissa ei olisi mitään mahdollisuutta pysyä. Ei siis liene vaikea arvata että alashan mä sieltä mätkähdin ennenkuin ehdin edes tajuta mitä tapahtui. Takaraivo ja alaselkä osui aika lujaa maahan ja hetken jouduin keräillä itseäni ennenkuin nousin maasta ja kiipesin takaisin selkään. Tässä vaiheessa verkka onneksi tyhjeni ja rauhoittui koska oltiin luokan vikat lähtijät. Otin ravista ja laukasta muutamia hyppyjä pystylle ja okserille jonka jälkeen painuttiin radalle odottamaan meidän vuoroa. Vähän kuumotteli siinä odotellessa että Fifi ampuu rataa suorittavan alle tai peruuttelee esteitä kumoon koska se muuttui taas ihan hirviöksi kun toinen hevonen hyppäsi ja meni vähän reippaammin. Vahingoitta kuitenkin selvittiin enkä itseasiassa edes huomannut että saatiin lähtömerkki kun olin niin keskittynyt pysymään kyydissä.


Kuvaaja oli vähän unessa ja alkoi kuvata vasta ekan esteen jälkeen. Ykkönen meni kuitenkin hyvin, samoin kakkonen, kolmonen ja nelonen. Vitoselle oltiin tulossa aika juureen ja koska noin raa'an hevosen laukkaa ei kovin nopeasti saa lyhennettyä niin hain tilaa ulkoreunasta ja näin saatiin paikka osumaan paremmin. Kutonen hyvin, seiskan lähestymisessä se kyttäsi kentän aitaan nojaavaa rojua ja vähän poikitteli mutta meni itse esteen kuitenkin ongelmitta. Uusintaan ei päästy koska olin ottanut koko radan niin rauhassa että saatiin yliajasta virhepiste. Tämä ei kuitenkaan haitannut ollenkaan, olen niiiiin tyytyväinen tohon hevoseen! Se hyppäsi jokaisen esteen ihan superisti eikä tuntunut kertaakaan siltä että epäröisi hetkeäkään yli menemistä. Vau! Ei voi olla kun ylpeä siitä miten hienosti se käyttäytyi radalla! Kaikken hauskinta oli että vaikka meillä on ollut ongelmia takaisin tulemisen kanssa niin radalla se ei hävinnyt kontrollista edes laukassa. Vitsi jäi kyllä hyvä fiilis, ihana heppa <3.


Kevyt dyykkaus :D herranjumala